Muuttolinnut

Kari Heiskari

Syntynyt 17.03.1964

Kello on 01.30…Nousen sängystä, vedän villasukat jalkaani, haen lasin colaa ja avaan tietokoneeni. Muistin juuri että esitelmä ”papasta” pitää saada pian valmiiksi, taikka tulee palautetta…

Kari aloitti soittohommat varmaan jo 50-luvulla….siis 70-luvulla ja basso sai kovaa kyytiä ainakin seraavissa bändeissä: Clapper Boys, Mamba, Iku, Juliet Jonesin Sydän, A.Aallon rytmiorkesteri, Fronden, Max&the Crooners, Hurmio, Kutilan Manta ja Taikasumu-orkesteri! Soittamisen lomassa Kari on myös ehtinyt nikkaroimaan muutamia biisejä mm.Kaksi tähteä, Uneton, Satukirjan prinsessa. Meidän riveihin pappa saapui muistaakseni Tammikuun lopulla 2003 ja kotiutui tähän apinaorkesteriin vallan mainiosti. Samalla sai myös alkunsa meidän legendaarinen”isä-poika”suhteemme..

Huonekaverina ja ystävänä pappa on mitä parhain. Istuu luurit korvilla, naputtaa pleikkarilla  talvisotaa muistuttavaa peliä tai kantaa huoneeseen postilaatikon kokoisen sotakirjan. Villasukat ja lasi colaa kuuluvat tietysti tähänkin tilanteeseen!  Jos huoneessa ei satu olemaan telkkua pleikkaria varten niin Kari marssii respaan ja pyytää kohteliaasti hotellin kokoustilaa käyttöönsä. Kari jaksaa myös yllättävän pitkään kuunnella”poikansa”jupinoita…joita yleensä riittää.

Papan kanssa vuodessa n.150 päivää yhdessä….Kuulostaa hurjalta, mutta loistavasti on tultu toimeen ja uskoisin Kartsan olevan samaa mieltä, mitä nyt poika välillä vähän keljuilee..

Soittajana Kari on täysin omaa luokkaansa ja siinä jää moni poika jalkoihin kun lyödään Hartket lavalle ja päästetään vanha rokkikukko vauhtiin!!
Jalka nousee vielä niin kevyesti että välillä oikein hirvittää!

Tämä oli nyt aika suppea kertomus kaverista, josta saisi helposti sen postilaatikon kokoisen opuksen, mutta tulkaa hyvät ihmiset keikoille tutustumaan itse ajan patinoimaan Rokki-Pappaamme!!

Koneen takana istui Matti…Kello on nyt 03.42..

Markus Kuusijoensuu

Syntynyt 21.12.1978

Hyvä Jämijärvi! Markus on Jämijärven lahja Suomen rautalankamusiikille, tosin nykyään hän asustelee muualla, niin kuin pikkuhiljaa koko muukin bändi. Markuksen pari ensimmäistä vuotta tosin kuluivat Noormarkussa.Kitaristin uran alkusysäys on varmasti tullut 80-luvulla ja 90-luvun alussa vallinneesta Topi ja Agents buumista. Niin paljon ovat kaikki yölinnun alkuasukkaat mainostaneet tuon ajan meininkiä ja Markuskin on muistellut silmät kiiluen sen aikaisia keikkoja, ” kun tärykalvot vaan pumppas, tuli niin törkeen lujaa”. Kitaristina Markusta voisi luonnehtia ehkä parhaiten sanalla ”soundifriikki”.

Tullessani bändiin muistan ajatelleeni että onpa harvinainen humppajoukkue, kaikilla on hyvin selkeä rooli ja oma tehtävä bändissä ja kaikki palvelevat nimenomaan kokonaisuutta. Kari elävöittää koko bändin lavameininkiä, Matti on itselleni vähintään yhtä tärkeä komppipari kuin Karikin, Simolla on vapaat kädet huseerata mitä lystää ja Markus tyylittelee siihen päälle aina viimeisen päälle olevilla soundeillaan ja tyylitajullaan. Toisin sanoen tää bändi leikkii olevansa oikea rokkibändi.

Markus on kämppiksenä vaikea tapaus. Parranajo kestää varmaan tunnin ja partakone db lukemat on todistettavasti mitattu yli 120 db. Yritä siinä sitte nukkua pitkäksi menneen keikan jälkeen.

No, pääsääntöisesti meillä menee kuitenkin ihan hyvin. Monenlaisia jutusteluja on automatkoilla ja hotelleissa käyty ja olen huomannut että Markuksen arvomaailma on hyvin samankaltainen kuin omanikin. Elämän perusarvot ovat kunniassaan ja tää keikkahomma pysyy hyvin hanskassa. Markus on oikealla tavalla perusjätkä. Taas ex-yölintua Antti Katajaa lainatakseni ” Markus on sellainen jalat maassa tyyppi”. Tästä jalat maassa pysymisestä pitää varmasti osaltaan huolen vaimo, kaksi lasta ja koira.

Markus on tietyllä tavalla myös bändin toimeenpaneva voima, joka tarttuu asioihin ja osaa sanoa tiukastikin kun tilanne sitä vaatii. Bändi on aina tietyllä tavalla oma perheensä, jossa jokaiselle muodostuu tietty rooli ja asema. Markuksen rooli on selkeästi kitarasankarin lisäksi ottaa vastuuta bändin asioiden hoitamisesta ja olosuhteiden luomisesta meille hyväksi. Siis bändin hyvinvoinnista huolehtiminen. Sillä tämmöinen apu-lehdessäkin diiva-orkesteriksi nimetty bändi osaa joskus olla hankala.

Lopuksi täytyy vielä huomioida kaikki naisfanimme ja huomauttaa heille Markuksen urheilullisesta olemuksesta, jota kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Markus on muovannut vartaloaan lukuisilla urheiluharrastuksillaan joista mainittakoon mm. kuntosaliharjoittelu (erityisesti penkkipunnerrus), sulkapallo, tae-kwondo, lentopallo joskus nuorempana jne. jne.

Kaiken kaikkiaan Markus on hyvä jätkä ja luotettava kaveri!

Kirjoitti Mikko

Saku Mansikkamäki

Sakulla on ollut rytmi veressä pienestä pitäen, sillä ensimmäiset rumpukyhäilyt poika teki kattiloista ja ämpäreistä jo 3-4 vuotiaana. Joulupukki sitten toi taloon oikeat rummut kun Saku oli kuuden vanha. Rumpujen ääressä Saku taittoikin Yölinnun kanssa yli  kymmenen vuotta. Taival alkoi ensimmäisestä keikasta ja loppui vuoden 2003 lopulle. Saku kerkesi ilostuttamaan meitä kaikkia rumpusoolojen lisäksi laulullaan ja tietysti upeilla runotuokioillaan.

Sakun tervehdys ja kiitos kaikille: ”Nyt puhuu mies eikä poika enää…”

Siitä on jo vierähtänyt aikaa kun soitimme ensimmäisen yhteisen keikkamme Yölinnun kanssa vuonna 1992 Suurimaan Maamiesseurantalolla. Sen jälkeen olemme kiertäneet tämän maan läpi useita kertoja toinen toistaan hienommissa tilaisuuksissa ja tanssilavoilla yli kymmenen vuoden aikana. Tämä aika sisältää paljon hienoja ja unohtumattomia hetkiä mutta myös rankkaa työtä. Näin kymmenen vuoden jälkeen onkin aika päättää tämä elämänvaihe elämästäni ja siirtyä kohti uusia haasteita.

Jotkut ovat ehkä jo ehtineet puolestani keksiä paljon syitä ratkaisulleni, totuus on kuitenkin se, että päätös oli täysin henkilökohtainen eikä siihen liittynyt minkäänlaisia ristiriitoja. Näin hienossa orkesterissa ei voi soittaa puoliteholla.

Haluan kiittää fanejamme siitä tuesta ja kannustuksesta jota olen saanut nauttia näiden vuosien aikana. Ja eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan…

Kiitos!

Antti Kataja

Tuli basistiksi ja viidenneksi etananpojaksi humppabändiin…

Antti vaihtoi “työpaikkaa” tammikuusta 2003.

Tää on rankkaa -albumilla on Antin tuotoksena Kaunotar-kappale ja Mennyttä Miestä -levyltä löytyy parikin Antin biisiä, mm. Mä putoan.

Mikko Taipale

Syntynyt 1.3.1973 Virolahti (kirjoittaja: Markus)

Vaimo, kaksi lasta, KUMU rummut ja “vähän” ajettu Peugeot farmari.

“Hei onko Saku tullut takaisin”, “eikös tuo olekin se vanha rumpali”, “joku väitti, että teillä on rumpali vaihtunut…” ja niin edelleen…. Noihin kysymyksiin olemme jo tottuneet vastailemaan ja monta hupaisaa hetkeä on nuo kysymykset myös antaneet. Kyllähän Lappeenrannassa asusteleva, hieman yli kolmekymppinen ex liikunnanopettaja on vähän saman näköinen, kuin meidän ex rumpali Saku, mutta voin nyt taata käsi sydämellä, että kyllä se ihan eri kaveri on. Olemme välissä leikkimielisesti selitelleetkin rumpalivalinnan tärkeimmän seikan olleen yhdennäköisyys ja ainut mitä tarvittiin oli, että Mikon tarvitsi ostaa samanlaiset silmälasit, kuin Sakulla. No leikkiähän se on ollut, ainakin melkein…

Mikko on alkuaan Yölinnulle hieman jo aikaisempi tuttavuus. Entinen bassotaiteilijamme Antti Kataja on tehnyt Mikon kanssa monen monituista yhteiskeikkaa ennen Yölintu-projektia ja kun muutama vuosi sitten tarvitsimme tuuraajaa Sakun ollessa kipeänä, osasi Antti ehdottaa tuota vikkeläkätistä showhahmoa tuuraajaksi. Ensivaikutelma osasi kuvata hyvin kaveria, koska ei se ole siitä mihinkään muuttunut. Ja kun Saku ilmoitti lopettelevansa kiertämisen, oli meidän helppo kysyä Mikkoa jatkajaksi. Hetken mietittyään hän sitten onneksi lupautui ja on osoittautunut maineensa veroiseksi kaveriksi. Nythän olisi tietysti hauskaa kuulla, että oliko Mikon päätös oikea, eli tekisikö hän nyt toisin, kun on oppinut tuntemaan meidät ja huomannut, että minkälaisten hullujen joukkoon on päänsä pistänyt.  Toisaalta Mikko on kyllä hyvin sopeutuvainen ja osaa käsitellä ongelmaluonteita aika hyvin, liekö käytäntö opettanut sillä eihän meidän porukka välillä juuri koululaisten keplottelevasta riiviösakista eroa.

No asiaan. Mikko on yleensä meikäläisen huonekaverina hotelleissa ja sitä myöden jaamme paljon ajatuksia ja aikaa. Monta henkevää keskustelua on käyty ja täytyy sanoa, että järkityyppi tuo “saimaannorpaksikin” meidän taholta kutsuttu kaveri on. Mikko on helppo saada lähtemään lenkille mukaan ja aivan mainio kunto-ohjaaja, jos haluaa vinkkiä liikunnassa. Vaikka Mikon lavashow voi kertoa muuta, niin siviilissä hän on hyvin rauhallinen kaveri. Tietää mitä tahtoo ja pitää pitkälle oman päänsä asioissaan. Lainatakseni hieman Antin sanoja, mikä pitää mielestäni hyvin paikkaansa, niin kuvaavaa on myös, että Mikko on vähän sellainen oman tiensä kulkija, joka ottaa toiset hyvin huomioon. Soitannallista puolta Mikosta ei tarvitse paljon selitellä. Riittää kun hetken katsoo miehen työskentelyä, niin vakuuttuu siitä, että kyllä se “kone” on. Parempaa soittokaveria lavalle ei voisi juuri toivoa.

Loppuen lopuksi Mikko on hyvin lupsakka ja rento tyyppi. Varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Suosittelen lämmöllä kaikille, joita kiinnostaa tuo Saimaan kylmissä ja syvissä vesissä piileskelevä, palikoilla ja nyrkeillä rumpua lyövä, outo ja salaperäinen otus.

Mikon kuva. Kuvan piirsi Markus.

Joni Urholin

Marraskuun lopussa 1999 orkesterin toinen komppikitaristi ja kakkossolisti Joni Urholin sai opiskelupaikan ja sanoi sen takia “näkemiin” Yölinnulle. Jonin ura Yölinnun leivissä kesti muutamaa viikkoa vajaat kaksi vuotta, olihan ensimmäinen keikka 4.12.1997. Jonin viimeiseksi esiintymiseksi Yölinnussa jäi 26.11. soitettu keikka Mouhijärvellä, Häijään tanssikrouvissa. Jonin lähdön jälkeen Yölintu jatkaa esiintymisiään alkuperäisellä kokoonpanolla.

Jaska

vaikka keikkareissuilla nukutkin aika usein samassa huoneessa kanssani,
vaikka hoidat työsi kunnolla ja
vaikka sinua leikkisästi kutsutaan Jannen lailla plussapalloksi
vaikka plussapallohan on naispuolinen,
vaikka eihän se haittaa, ja
vaikka olet suht´koht tuoreen poikavauvan isä,
vaikka kuljen keikoille aika usein sinun kyydissäsi
vaikka itsellänikin on auto,
vaikka osaatkin miksata tosi hyvin ja olet aina miettimässä että mitä voisi tehdä paremmin tanssiyleisön viihtyvyyden kannalta,
vaikka roudaat ahkerasti ja laitat soittimeni valmiiksi
vaikka itse en ole roudaamassa,
vaikka et ole Tarja Turunen, etkä TwistTwist Erkinharju,
vaikka kanssasi on mukava kulkea suomea ristiin rastiin,
vaikka olet jättänyt osallistumatta tangomarkkinoihin lukuisista yllytyksistä huolimatta, ja
vaikka et kuorsaa liikaa vaikka itse kuorsaan liikaa, olet uskollisesti ollut mukana orkesterimme toiminnassa jo vuodesta 1996,
vaikka ostit juuri uuden kannettavan tietokoneen,
vaikka olet jo lukioajoilta asti ollut hyvä ystäväni, ja
vaikka autosi on punainen… Tästä huolimatta olet helvetin hyvä tyyppi!

JAAKKO YRJÖLÄ DISKOGRAFIA:
1996 Yölinnun miksaaja
1997 Yölinnun miksaaja
1998 Yölinnun miksaaja
1999 Yölinnun miksaaja
2000 Yölinnun miksaaja
2001 Yölinnun miksaaja
2002 Yölinnun miksaaja
2003 Yölinnun miksaaja
2004 Yölinnun miksaaja
2005 Yölinnun miksaaja
2006 -  tod.näk. ja toivottavasti Yölinnun miksaaja

Kirjoitti Simo

Janne Laakso

Tapparan ja valojen mies. Siirtyi siviliin syksyllä 2006.

Kesä-Keijo

Kesä Keijo alias Juha Raitinpää, tien päältä kirjoituksien kruunamaton kuningas sekä legendaarisen Urpo radion radioääni siirtyi koulun penkille lokakuussa 2007.

Ilpo “lonelyrider” Riihiaho

Yölinnun riveihin on saapunut mies tuolta tuhansien tunteiden tanssitalon suunnilta eli merikarvialta. Kaveri on uhmakas laitteiden kantaja ja lorenliner ohjastaja. Kun “lonelyrider” päästää suittet löysään, niin musta porebussi on keikkapaikalla tuota pikaa. Ilpo on pettämätön porekaveri jolle koetaulu on tuttu. Häntä ei hetkauta, vaikka miliisi rehaisi konepistoolien kanssa venäjän tullissa, vaan sanoo: very good, very good urpot. Eli hän on mitä parhain kuski meille. Ilpo on myös tuttu erään merikarvialaisen tanssitalon ohjelmallisten iltojen vetäjänä, moottorikelkkasafareita ja muita! Ilpo on hassunhauska seuramies, taattua unelmavävy-matskua.

-Very good, urpot!